Kuukaudet ovat vierineet ja monenlaisia havaintoja maalaiselämästä on tullut tehtyä. Tässä tiivistäen joitakin niistä.
Kesän lämpö on muuttunut talven kylmyyteen. Pahimpia paukkupakkasia vielä odotellaan, mutta jo kauan on päivittäinen lämpimänä pysyminen vaatinut päivittäisiä puutöitä. Pienillä sähköpattereilla ei pitkälle pötkitä. Sähkölämmitys tulee myös kalliiksi. Puu onkin ollut pääasiallinen lämmitysmuotomme. Näiden puiden polttoa voidaan jopa pitää kohtuullisen ekologisena, sillä useat niistä on haalittu kasaan hoidetuilta perinnebiotoopeilta. Alueiden avoimena pitäminen on keskeinen tekijä niittylajiston säilymisessä! Pienhiukkaset tietysti mietityttävät...Autoilusta poden kuitenkin puiden polttoa huonompaa omaatuntoa. Nykyinen tilanne onneksi mahdollistaa myös etätyön tekemisen, mutta valitettavan paljon tuota köröttelyä joutuu harrastamaan.
Talven alta piti antaa kylmälle herkkä marsu uuteen kotiin. Tilalle saatiin hellyyden kipeä kissa. Toistaiseksi Hilkka on tyytynyt ainoastaan kuuntelemaan ullakolla vilisteleviä hiiriä ja oravia. Lintulaudan tirpatkin ovat saaneet ruokailla rauhassa, kun kissa katselee niitä vain ruudun takaa.
Tuntumaa kylään ja kyläläisiin olen ottanut muun muassa kyläyhdistyksessä. Kuloveden kyliin oli helppo liittyä: jäsenmaksu kokonaiset 0 euroa! Yhdistyksen virkeys on ilahduttavaa. Löytyy muun muassa laulu- ja ohjelmaryhmää. Joulumyyjäisissä kävi yli sata henkeä. Lauluryhmässä on ollut mahdollista saada laadukasta ohjausta, ja olemme harjoitelleet esitystä kylän Joulujuhlaa varten. Kaiken reissaamisen rinnalla on ilahduttavaa, kun toimintaa löytyy läheltäkin! Mutta ilman ihmisiä ja heidän aktiivisuuttaan kylät kyllä kuolisivat. Siuron terveyaseman vaikutusalueella asuu yli 3000 ihmistä. Silti pieni asema on ollut lakkautusuhan alla. Kunnollisia perusteita sulkemiselle ei osata esittää, ja vaikutukset erityisesti lapsiperheisiin ja eläkeläisiin olisivat kohtuuttomat. Ilmastonsuojeluakaan lakkautus ei lisääntyneen Nokialle kulkemisen myötä palvele. Ensi vuonna kyläyhdistyksen toiminta tulee varmasti entistäkin tutummaksi. Minut saatiin houkuteltua yhdistyksen hallitukseen.
Joitakin kertoja olen uskaltautunut kävelemään lauluryhmän kokoontumisiin. Elämme katuvalojen ulottumattomissa, ja Kuljuntietä tarpoessa ovat huomioliivi ja otsalamppu enemmän kuin pop! Valosaasteesta ei täällä tarvitse kärsiä.
Vuodenaika on pääasiassa harmaa ja sateinen. Pieniä iloja luonnosta voi kuitenkin näinäkin päivinä löytää. Öiset joutsenten huudot ja kuutamot ovat tarjonneet unohtumattomia elämyksiä.
