Jo useamman vuoden olen haaveillut näkeväni koskikaran. Tuon suloisen linnun, joka saapuu Suomeen talvehtimaan. Minulla on huovutettu koskikara ja myös yhdessä taulusarjassani tuo lintu esiintyy, mutta elävää yksilöä en ollut koskaan aiemmin onnistunut näkemään. Loppiaisena toiveeni toteutui! Kauas ei havaintoja tarvinnut lähteä hakemaan. Parin kilometrin päässä kotoa, Siuronkoskella pulikoi kaksi suloista karaa. Eilen tuli toinen tilaisuus pysähtyä kosken ääreen lintuja bongaamaan. Ja -Tadaa!- siellä samat linnut olivat jälleen! Kauniiden talvipäivien kunniaksi pari kuvaa Siuronkoskelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti