Omalta kylältä ei löydy toistaiseksi luistinkenttää, mutta eipä hätää. Naapurikylältä löytyy, ja kyläyhdistyksen tekstiviestipalvelun ansiosta tieto siitä kulkeutui omiinkin korviini! Ennen joulua tuli siis köröteltyä naapurikylään luistelun kiilto silmissä. Perille saavuttuamme kenttä näytti olevan pimeänä, mutta ystävällinen kylän väki auttoi asiassa. Yhtä katkaisinta kääntämällä koko kenttä valaistui. Aikamoisen epäekologinen privaattivalaistus, ja viime aikojen kuutamoilla tuollaista keinovaloja ei olisi edes tarvittu. Tuolloin tuntui kuitenkin hyvältä nähdä, mihin luistimensa vieraalla kentällä survoo...
Muista talvilajeista on tullut harrastettua muutaman kerran hiihtoa. Piikkilänjärven ja Kuloveden jäät kyllä kantavat, mutta soveltuvat reitit on tunnettava. Muutoin ei jäälle kannata lähteä. Naapurin kanssa harrastettiin joulunaikaan vaihdannaistaloutta: suksivoiteet ja joulukakut kiertoon.
Omat polttopuut alkoivat hiipua jo ennen joulua. Löydettiin kuitenkin mukava hevostila, josta sai hakea puuta 15 eurolla kuutio. Sahaamista noissa puissa vielä hieman riitti, sillä olivat pääosin liian pitkiä meidän uuneihin. Vaan mielelläähän noita puutöitä tekee, kun muistaa varata siihen riittävästi aikaa. Kuntoliikuntaa, kuntoliikuntaa!
Uutenavuotena oli virkistävää käväistä tuulettumassa kaupungin humuissa. Tähtitaivas ja kinokset toivottivat kuitenkin pian tervetulleeksi takaisin maaseudun rauhaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti